Hydrosora

Kasvit eivät tarvitse multaa elääkseen. Ne tarvitsevat valoa, ilmaa, vettä ja ravinteita sekä yleensä jotakin väliainetta, jossa ne voivat pysyä pystyssä.

Siskoni kasvattaa saintpaulioita vesilasissa, koska pistokkaat nyt vain ovat sattuneet unohtumaan laseihin eikä ole ollut sopivaa hetkeä istuttaa niitä mihinkään. Olen myös lukenut jutun viirivehkan kasvattamisesta maljakossa. Käyhän se niinkin. Minä istutan aina uudet kasvini hydrosoraan, joka on mielestäni vaivattomin tapa saada pysymään kasvit pystyssä – ja hengissä.

Hydrosora valmistetaan savesta, joka puhdistetaan, rakeistetaan ja kuivataan korkeassa lämpötilassa. Lopputuloksena on kevyt huokoinen rae, joka varastoi vettä ja tarjoaa sen pikkuhiljaa kasvin juurille. Hydrosora on puhdasta ja hygieenistä, jossa bakteerit ja tuholaiset eivät mielellään viihdy. Siksi hydrosorassa viljely voi auttaa allergikkoa, joka kärsii mullasta nousevista homeitiöistä. Sora ei mätäne eikä hajoa. Sora ei maadu eikä tiivisty, joten sitä voi käyttää uudelleen vaikka kuinka monta kertaa. Kun kasvi istutetaan hydrosoraan, alin sorakerros toimii vesivarastona. Sieltä vesi nousee kapillaarisesti ylöspäin. Kun vesivarasto on tyhjä, sora alkaa kuivua ylhäältä alaspäin vähitellen. Kosteutta riittää siis vielä senkin jälkeen, kun vesivarasto on tyhjentynyt.

Hydrosora on eri asia kuin lecasora tai ruukkusora. Hydrosora sopii ihanteellisesti vesiviljelyyn suolapitoisuutensa, pH-arvon sekä muiden kemiallisten ja fysikaalisten ominaisuuksiensa puolesta. Lecasoraa koskevat erilaiset vaatimukset. Siksi vesiviljelyssä käytetään juuri siihen tarkoitukseen valmistettua hydrosoraa. Happamuudesta ei ole ongelmaa eikä myöskään pH:ta tarvitse mitata.

Lecasoraa käytetään rakennusteollisuudessa ja se on likaista. Ruukkusoraa käytetään usein istutusastioiden pohjalla salaojana. Hydrosora ei kellu. Sen sijaan ruukkusora kelluu.

Monet yleisesti myynnissä olevat hydrosorat ovat suurta raetta. Ne eivät sovi pistokkaiden juurrutukseen ja pienille taimille. Suurten rakeiden seassa pikkuiset eivät pysy pystyssä. Valikoimassamme on Leni Blusanan 2–4 mm rakeet juurrutukseen, 4–8 mm rakeet pikkuisille taimille sekä 8–16 mm rakeet isommille kasveille. Jotkut käyttävät pistokkaiden juurruttamiseen perliittiä tai vastaavaa, mutta sen kanssa on vaikea käyttää mittareita, koska perliitti tukkii ne. Ja jos ei voi käyttää mittaria, hoidosta tulee haasteellisempaa. Lomakastelijaa voi olla vaikeaa löytää.

Joku kirjoitti netissä, että vesiviljelyn huonona puolena on hydrosoran iso hiilijalanjälki. En olisi asiasta niin varma. Hydrosoraahan voi käyttää loputtomiin. Sen valmistaminen tosin vaatii energiaa, mutta niin vaatii pussimullan valmistaminenkin.

Kukkamulta täytyy vaihtaa melkein joka vuosi. Hydrosoraa ei tarvitse vaihtaa koskaan. Jos kasvi vaatii suuremman ruukun, soraa tarvitsee ainoastaan lisätä. Soran voi halutessaan puhdistaa keittämällä.

Hydrosora kannattaa huuhdella ennen istutusta. Soran voi huuhdella näppärästi tekemällä pussin pohjaan reikiä ja valuttamalla yläosasta vettä. Kun vesi on kirkasta, sora on tarpeeksi puhdasta. Käytetty sora kannattaa huuhdella pienireikäisessä siivilässä.

Jos käyttää nestemäisiä lannoitteita, soraa on huuhdeltava istutuksen jälkeenkin noin kolmen kuukauden välein. Itse käytän ainoastaan pitkävaikutteisia rakeita, jolloin ruukkuja ei tarvitse huuhdella. Huuhtelen ne ainoastaan silloin, kun siirrän kasvin suurempaan ruukkuun.